IMG_2927

Lyhytterapeuttisessa työotteessa yhtenä isona tavoitteena on, että asiakas saa oppimansa keinot käyttöön ja oppii mahdollisimman hyvin itse ohjaamaan itseään varsinkin hankalissa tilanteissa. Kerronpa tässä, millaisessa kurissa minä pidän itseäni – ja mikä saa minut voimaan hyvin. Kaiken pohjalla on kuitenkin se, että selvittää itselleen mitä haluaa. Hämmästyttävän isojakin vaikeuksia pystyy sitkeydellä pilkkomaan pienemmiksi ja saamaan niihin hallintaa, kun vain tietää mihin suuntaan on pyrkimässä.

Ja kääntäen, jos ei tiedä suuntaa niin onnistuu kyllä kampittamaan itsensä pienempiinkin tavoitteisiin pyrkiessään.

Tässä siis minun huoneentauluni. 

1. Selvitä mikä on tärkeää juuri sinulle. Ei jollekulle muulle vaan juuri sinulle itsellesi.

2. Tee jotain konkreettista tavoitteittesi eteen joka päivä.

3. Tee systemaattisesti, tavoitteellisesti ja fokusoituneesti.

4. Karsi turhat tekemiset, vastuut ja tavarat pois.

5. Rajaa työpäiväsi. Selvitä itsellesi mikä on oma päivän maksimisi mille hyvänsä tekemiselle.

6. Tee päiväohjelma, viikkosuunnitelma, laadi tavoitteet ja pysy niissä.

7. Tee sitä mitä sanot tekeväsi. Et voi huijata itseäsi.

8. Hanki hyvää mieltä pysymällä siinä, mitä olet luvannut itsellesi.

9. Ruoki itseluottamustasi tekemällä myös vaikeat asiat.

10. Ole joustava ja kuuntele itseäsi, mutta palaa aina sivuaskeleen jälkeen suunnitelmaasi.

Kuulostaa koirakoululta? Tätä toimintamallia on edeltänyt pitkänpitkä haaveilemisen, aloittamisten ja lopettamisten, suunnittelemisen, kuvittelemisen, pelkäämisen ja perääntymisen, edellytyksien luomisen ja edellytysten luomiseen hukkumisten kausi. Ja voihan olla, että pitkä vauhdinotto on ollut tarpeenkin: sen aikana on tapahtunut tärkeää jäsentämistä, linkittämistä ja tunnetyöskentelyä. Kukaan ei voi loikata suoraan pisteestä A pisteeseen B, pahasta olosta suoraan hyvään oloon, taitamattomuudesta taitoon. Matkalla pitää tapahtua yhtä ja toista, ja se voi olla mutkikas.

Kuitenkin tiettyyn pisteeseen tullessaan itsekukin tietää että nyt on tarpeeksi valmista. Siinä pisteessä suunnitteleminen ja kuvitteleminen ei enää tuota ruusuisia päiväunia vaan pelkästään masentaa. Siinä vaiheessa myös ymmärtää, että uudenlaisen toiminnan edellytyksiä tarvitsee olla vain riittävästi. Turvallisuuden ei oikeasti tarvitse olla täydellinen, että voisi ottaa uusia askelia. Ehkä voisi ajatella, että sellaista on olla riittävän terve ja toimintakykyinen.

Ja kun siinä vaiheessa astuu toteuttamisen ja toiminnan tielle, apua ilmaantuu usein yllättäviltäkin tahoilta ja elämä kantaa tavoilla, joita ei osaa itse ennalta kuvitellakaan.