Osallistuin erään organisaation videoneuvotteluun. Mikään ei toiminut. Ei ollut kuvaa, ei ääntä, ja jos oli, yhteydet katkeilivat. Yritimme tunnin ajan uutterasti saada yhteyttä toimimaan. Todella ärsyttävää! Olin vetovastuussa ja päätimme hyödyntää jäljellä olevan ajan. Tunnelma oli edelleen turhautunut ja kireä. Niin minulla kuin osaanottajilla. Työskentelimme, mutta pääsimme vain vaillinaisesti irti alun turhautuneisuudesta. Aivoni ovat raksuttaneet etsineet ratkaisuja tulevan varalla. Miten parhaiten onnistuisi kääntämään niin itsen kuin muiden tunnelman? Paineistetussa tilanteessa kaikilla on kiire päästä ”tekemään työtä”. Todellisuudessa muutaman minuutin työstöllä saadaan todennäköisimmin aikaa tunnelma, jossa ryhmä työskentelee tehokkaammin.

  • ”Nuuski”. Nuuski niin sisäänpäin (Millaisissa tunnelmissa olen?) kuin ulospäin (Miten muut näyttävät reagoivan?). Nuuski kaikilla aisteillasi. Katsele kehonkieltä ja mikroilmeitä, kuuntele sanoja ja sävyjä ja tarkasta mitä sisuskalusi kertovat ihmisten voinnista.
  • Nimeä. Nimeä ilmassa olevat tunnelmat (Minä/ ihmiset vaikuttavat nyt ——-). Tunteiden nimeäminen rauhoittaa. Se saattaa ihmistä reflektoivaan tilaan, pois kokemuksellisesta paikasta. Kun tunne/ tilanne/ kokemus on nimetty, sille voi myös tehdä jotain.
  • Neuvottele. Pyydä lupaa tehdä asialle jotain (Sopiiko, että kokeillaan jotain mikä voisi auttaa meitä irrottautumaan ——, jotta ——-)
  • Kognitiiviset keinot. Tutut perusjutut… Mieti jotain mukavaa. Palauta mieleesi jotain mistä olet kiitollinen. Suhteuta tilanne (Tämä on pikkujuttu/ Pahemmassakin on oltu mukana). Rauhoita itseäsi (Ei hätää/ Hyvin tää menee).

Nyt tuli jo uusi haaste! Mitä voimakkaimmista tunteista on kyse, sitä suurempia keinoja ihminen tarvitsee irrottautuakseen. Etenkin silloin kun ihminen kokee olleensa jollain tavalla uhattuna, eivät aivot toimi rationaalisten periaatteiden mukana. Koko keho on virittäytynyt vaaraan… Mielensisäinen työskentely ei välttämättä riitä. Jotain muutakin olisi hyvä olla.

  • Keholliset keinot. Ensimmäinen lempeä keino on kehon rauhoittaminen hengittämisen kautta. Hidasta hengitystäsi näin välittäen kehollesi viestin ettei ole hätää. Tiukemmissa tilanteissa voi vaikkapa julistaa vessatauon. Taustalla on yksinkertainen ajatus kehollisesta siirtymästä. Mikä tahansa keino, jossa ihmisillä on mahdollisuus karistaa lukkiutunut kehollinen (kokonaisvaltainen) tilansa voi toimia. Theraplay tyyliset ja erilaiset impro-harjoitteet ovat tässä omiaan! Tunteita herättävässä tapaamisessa ihmiset jumiutuvat tiettyihin kehollisiin ”paikkoihin”. Vaikkapa puolustautuen panssarin alle, valuen häpeästä maan alle, hyökäten, pienentyen pelosta…
  • Hymyile! Pakko ottaa tämä ihan erikseen. Jopa teeskennelty hymy vaikuttaa ihmisen omaan mielentilaan. Itseä voi siis huijata positiivisella tavalla! Kannattaa siis venyttää suupieliä ylöspäin ihan vaikkapa harjoitusmielessä.
  • Muista! Suurin haaste taitaa olla, että yksinkertaisesti unohdamme käyttää keinoja. Emme kiireessä pysähdy antamaan tilaa sille oivallukselle, että olemme niin inhimillisen tunteikkaita ja vaikutusalttiita. Taitaa olla noloa myöntää, ettei tehokkuus ole kohdillaan hässäkän tai konfliktin jälkeen. Mitä keinoja sinä hyödynnät? KatriK