”Se oli hyvä hetki”
”?”
”Äsken kun mä sanoin, että mä oon tosi väsynyt. Mä en yleensä sano sitä kellekkään… Sä et sanonut mitään. Mutta mä näin kuinka sä pysähdyit ja katsoit mua.”
……….
”Sä katsoit muhun sisälle. Sillei hyvästi. Mä näin miten sä näit mut. Mulle tuli sellanen tunne, että sä näet ja kuulet mut. Ja että mä saan olla just sellanen kun mä oon. Mulle tuli sillei kokonainen olo.”

Terapeuttinen työskentely pitää sisällään paljon aktiivista työskentelyä ja tietoista puurtamista. Virittäydytään asiakkaan tilaan. Säädellään yli- tai alivireyttä edesauttamalla tai jarruttamalla tunnetyöskentelyä. Pidetään mielessä työskentelyn suunta ja tavoitteet ja tehdään korjausliikkeitä niitä kohti. Pyritään tekemään työskenlystä asiakkaan mukainen ja näköinen pitäen mielessä neutraaliuden periaate. Ei anneta, ainakaan ylenmääräisesti, omien arvojen vaikuttaa siihen, miten asiakasta autetaan. Autetaan asiakasta katsomaan asioita eri näkövinkkeleistä ja löytämään uusia toimivampia elämisen ja olemisen tapoja.

Kaavamainen päämäärätietoisuus ja liiallinen neutraaliuden pyrkimys voivat joskus tulla työskentelyn esteeksi. Aivot työskentelevät niin paljon, että läsnäolo jää vajaaksi. Tai sitten työntekijällä voi olla kuva auttajasta, joka ”tarkastelee” tilannetta hieman etäämmältä ja ei häiritse asiakasta sekoittamalla omia uskomuksiaan ja persoonaansa tämän työskentelyyn. Uskon, että näille hyville pyrkimyksille löytyy oma tilansa. Uskon vieläkin enemmän siihen, että ihmisen eheytymistä ehtona on inhimillinen kohtaaminen.

Terapeuttinen kohtaamisen hetki on laadullisesti jotain aivan muuta kuin tavoitteellinen työskentely. Se on antautumista hetkelle. Pysähtymistä kuuntelemaan, katsomaan, näkemään ja kokemaan tässä ja nyt. Se on sitä, että olen työntekijänä ihan oma aito itseni. MINÄ tässä aistin, koen ja tunnen sitä mitä tässä hetkessä on aistittavissa. Silloin kun olen läsnä aidosti, olen läsnä itsenäni, ja silloin myös ihmisenä haavoittuvainen. Tämä edellyttää rohkeutta. Uskallanko olla haavoittuva asiakkaan edessä?

Lisätään kierroksia: terapeuttisen kohtaamisen hetki edellyttää mielestäni myös sitä, että auttajalla on hyvä intentio ja positiivinen tapa katsoa toisen ihmisen maailmaa. Asiakkaalla on oltava luottamus siihen, että työntekijä pyrkii katsomaan hänen tunteitaan, kokemuksiaan ja tekojaan ymmärtävän katseen kautta. Tämä ei toki tarkoita sitä, että työntekijä on pullamössö empaatikko, joka näkee kaiken ruusunpunaisten silmälasien kautta. Mutta se tarkoittaa sitä, että yleensä työntekijä pyrkii ymmärtämään toiminnan mielekkyyden tuomitsemiseen rynnimättä. Ja että hän yleensä näkee hyvää siellä missä sitä aidosti on. Mikään ei ole eheyttävämpää kuin se, että toinen ihminen näkee, kohtaa ja joskus jopa sanoittaa toisen ihmisen kauneuden ja hyvät intentiot.

Toivotan jokaiselle teistä hyviä ja eheyttäviä kohtaamisen hetkiä niin työssä kuin vapaa-aikana!